RAHOLAN PYRKIVÄ
KORIPALLOA KAIKENIKÄISILLE
 
Tämän sivuston ylläpito on lopetettu kesällä 2016, joten ainakin osa tiedoista on vanhentunut!
Ajantasaiset tiedot löytyvät seuramme nykyiseltä sivustolta osoitteesta www.rapy.net
 

B96/95

Scania Cup 2010

.....pohjaa (by admin)

Pelaajat, valmentajat, joukkueenjohtaja, taustajoukot ja miljoona kassia pakattiin autoihin ja matka kohti Suomen "pääkaupunkia" Turkua ja sieltä starttaavaa Isabellaa, Tukholmaa ja Södertäljeä saattoi alkaa.
 
Alkuasetelma vuoden 2010 Scania Cupille on kaikille uusi, sillä joukkueellemme hyvin istuva haastajan rooli on vaihtunut puolustavan mestarin rooliin. Joukkue tunnetaan Scania Cupissa ja kaikki (varsinkin etukäteen kovat Wartti ja Amager) haluavat nyt RaPy:n "päänahan".
 
Valmentajan lausahdus "pelataan kaikki matsit niin hyvin kuin osataan ja katsotaan sitten, mihin se tänä vuonna riittää..." kuvastaa hyvin, laadukkaasti harjoitelleen ja hyvin pelanneen joukkueen tuntoja ja asennetta.
Scania Cup 2010 alkakoon.
 

Södertälje calling… (by Vesa M.)

Kauan odotettu ja suunniteltu Scania "3 "on nyt siis vauhdissa ja koko ryhmä lojuu tällä hetkellä vielä Scandicin aulassa. Viime vuoden huipputuuri majoituksen suhteen ei nyt toteutunutkaan. Huoneet saadaan vasta n. 13.00, kunhan cleaning lady saa ruokatuntinsa pidettyä. Kiirettä vähän pukkaa sillä nukkuakin vielä pitäis ja peli alkaa Björkestassa 15.20. Eiköhän se siitä.
 
Matkan suunnittelu ja toteutus eteni tänäkin vuonna aika lailla viime vuotisia latuja. Kauden alussa: ”Ei meidän sinne enää kannata mennä… se on jo nähty…mitä saatavaa siellä nyt enää vois olla… Syksyn lopussa: ”Hmmm.. jaa, no miksei sitä vois harkita.” Vuoden vaihteessa: ”Totta kai sinne mennään, ilman muuta.” Reissuun saatiin 9 pelaajaa ja 10 valkkua, huoltajaa, jojoa, kannustajaa ja kisamaskotti.
 
Matka sujui arktisella jäänmurtaja Viking Isabellalla vaihtelevissa merkeissä. Ulkona ryskyivät jäät ja kakkoskannen käytävillä bilettäjät , joita Satu kävi hieman yön aikana ”ohjaamassa”. Unen laatu ja määrä ei siis ollut aivan parasta ja avauspeliä varten toiveena olikin, että päästäisiin huoneisiin mahdollisimman pian vähän paikkaamaan. Matkailu on aina matk….ljkdkfwofih( … oho anteeksi, äskeinen johtui siitä että nukahdin ja naama putosi näppäimistölle ) niin, olin sanomassa että matkailu on kuitenkin aina matkailua ja koripalloturnauspelimatkailu on aina koripalloturnauspelimatkailua… kjsdfoiwoiosddsldfdlhsldkflksdl…….
 
Paikalla on taas paljon kotimaista koriväkeä. Tunnelma on taas yllättäen odottava. Tälje-hallilla käytiin totta kai taas aamulla ja sielläkin oli koko kenttä täynnä NUKKUJIA. Kaikilla muilla on jo täälläkin huoneet ja kello on 12.45. RaPy flickor nittisex, not ready yet… not ready yet, please wait a minute… tunnelma kuitenkin vielä melko leppoisa, vai onko ? Tyttöjen huoneissa hiljaista, joko nukkuvat tai ovat livahtaneet ikkunasta kaupungille. Toivotaan ensimmäistä.
 
Kahden jälkeen lähdetään ajamaan Nykvarniin. Alvik on avausvastustaja ja ainakin viime vuoden perusteella ehkä meidän lohkon kovin porukka (?). Turnauksen suuntaa määritellään heti alkuun.
 

RaPy – Alvik (69-31) by Vesa M.

Jos oli aamupäivän notkuminen vienyt tukijoukkojen parasta terää, niin samaa ei voinut kyllä sanoa itse joukkueesta. Hyvä fiilis päällänsä, hymyä huulessa, vitsiä ilmassa jne. Björkestaan saavuttiin ja pettymys oli itse paikan päällä näin ollen todella suuri. Ihan outo halli, epäselvät rajat, ihmeelliset korit, suomalaiset tuomarit… Etukäteen oli bongattu vielä Alvikilta Lundqvistin Anna, joka oli 2009 ollut aikamoinen korintekijä.
 
Peli sitten käyntiin, halliin oli saapunut iso joukko suomalaisia, pääasiassa tuttuja hahmoja. RaPy otti alusta asti vahvan otteen ja Alvik jäi heti vähän kuin jyrän alle. Anette pisti alkuun pari kakkosta sisään ja siitä se sitten lähti rullaamaan. Puolustus oli vahvaa, nopeaa ja organisoitunutta ja Alvikilta loppuivat heti alkuun keinot. Rahola taas pisteli palloa sisään läheltä ja kaukaa.. liian nopeaa, liian vahvaa ja liian taitavaa ruotsalaiseen makuun. Ensimmäiseen erään saatiin siis hyvä tsemppi kaikille ja kun 8 minuuttia oli kulunut taululla olivat numerot 23-5.
 
Erän jälkeen, kun katseli itse pelihallia, buffettia, tuomareita jne. niin oikeastaan Björkesta olikin aika hieno paikka pelata koripalloa. Ulkona alkoi paistaa aurinko, sade lakkasi ja lämpötila nousi +10 asteeseen - kevättä rinnassa.
 
Toinen erä lähti alkuun vähän nihkeämmin ja ensimmäinen kori saatiin vasta 2 minuutin pelin jälkeen, Kaisan toimesta. Pientä hässäköintiä oli siis havaittavissa mutta matsin puoliväliin oli saatu numeroiksi kuitenkin 41 – 9. Erä meni Rapylle loppujen lopuksi 18-4 ja sen kruunasi VeeraV:n viimeisen sekunnin kakkonen laidasta. Alvikilla taas ei kerta kaikkiaan ollut edes kunnon paikkojakaan. RaPyllä kaikki tytöt kävivät hyvällä rotaatiolla kentällä ja pistelivät palloa pussiin sitten lähes samaan tahtiin kuin alussa.
 
Kolmas ja neljäs mentiin sitten hieman tasaisemmin ja varsinkin levypallopelissä Alvik sai paremman otteen. Alvikilla kestikin pelihuumori ja yritys loppuun asti hienosti. RaPy taas laski ajoittain tempoa joten loppunumeroiksi saatiin 69-31 eli viimeinen puolikas Rapylle 28 - 22. Vaikka peli oli käytännössä ratkennut niin VeeraT upotteli kaukoheittojaan taas tarkasti, Maiju taisteli korin alla, EllaS hoiti omaa tonttiaan mallikkaasti, EllaE ja Janna ahersivat hyvällä sykkeellä ja Elvi pisti parastaan ja kun kannustusjoukotkin olivat vapautuneita ja rentoja (Tino tosin ei suostunut laulamaan) , niin Scania saatiin hienosti käyntiin kaikkien osalta. Valmennus-/huoltoporras vaikutti myös tyytyväiseltä, homma heilläkin hallussa – pyttipannua kaikille. Illalla vanhemmat voivatkin sitten hyvillä mielin keskittyä tekemään paljon hienoja ympäristötekoja.
 

EBT - RaPy (23-58) by Satu E.

Päivä alkoi aurinkoisessa, mutta kirpeässä 0 asteisessa aamussa. Salissa pauhasi jo klo 7.45 rytmimusiikki jääkaapinkokoisista kaiuttimista. Tunnelmat letkeät sekä verryttelyssä, että kisakatsomossa. Kannustusjoukkojen tulosveikkaus oli erittäin positiivisilla linjoilla, lopputulosta veikattiin RaPylle + 15, jopa +42 pisteen voitoilla.
 
Aamupeliin lähdettiin räväkästi prässäten ylhäältä. Tavoitteena saada tytöille kokemusta myös kokokentänpuolustuksesta. Heti pelin alkuun yllätyksen kuitenkin aiheutti Smith-Leblanc-Shakespeare tuomarikolmikon todella tiukka ja eilisestä tuomaroinnista täysin poikkeava tuomarilinja. Pilli soi ja virheitä ropisi, myös hyökkäyspäässä, puolin sun toisin tiuhaan tahtiin. Tytöt olivat hiukan ihmeissään ja peli oli tahmean oloista. Lähtöaskeleet, väärät skriinit, hyökkääjän virheet saivat myös joukkuevirheet täyteen. Ensimmäinen erä päättyikin niukkaan tulokseen 5-9 RaPyn kuitenkin johtaessa.
 
Toisessa erässä valmennusjohto teki loistavia strategisia muutoksia tuomarilinjaan sopivaksi ja peli lähtikin mukavasti rullaamaan. Prässistä luovuttiin ja joukkue puolusti hienosti joukkuepuolustusta omassa puolustuspäädyssä. Saatiin puolustuspäässä katkoja ja hyökkäyksissä pallo teki töitä. Hienoa huomata, että tytöt saivat tahmea alun käännettyä nopeasti omaan iloiseen rytmiinsä. Toinen erä Raholalle 3 - 20.
 
Kolmannessa erässä tytöt selättivät myös tuomarilinjan. Oma peli osattiin sopeuttaa tiukkaan tuomarointiin. Siitä todisteena mm pelin ensimmäinen 3 sekunnin rikkomus EBT:lle, meiltä kolmen tytön tiukka muuri – ilman rikkeitä- ei antanut vastustajalle mitään mahdollisuuksia. Kolmannessa erässä koreja tehtiin 9-16.
 
Neljännessä erässä pisteitä EBT:lle 6 ja RaPylle 13. Vastuuta kantoi koko joukkue. Lopputulokseksi siis komeat 23-58 ja aurinko paistaa Södertäljessä!
 

Central - Rapy (41-62) by Vesa M.

Alkusarjan viimeinen peli Centralia (SWE) vastaan oli sovittu alkavaksi 15.10. Aamupelin jälkeen joukkueella olikin sopiva lepotauko. Ruotsalaista kanapojankeltaista pääsiäistunnelmaa täydensi SVT:n tarjoilema klassikkoelokuva, jossa seurattiin Pepin, Tommin ja Annikan seikkailuja. Leffa oli nimeltään ”Peppi tekee väärän skriinin” tai jotain sen tapaista. Ruotsin kielestä on joskus niin vaikea saada tarkkaa selkoa. Viimeiseen peliin nyt vain samanlaista tyttöenergiaa ja asennetta niin hyvä tulee.
 
Sivuseikkana voidaan myös todeta, että sarjaohjelman mukaan A-lohkon voittaja pelaa huomenna, lauantaina vasta klo 19.10. Sehän tarkoittaisi sitten pitkiä aamu-unia, hengailua ja shoppailua pitkin aurinkoista Södertäljeä, Kungskurvaa jne. jne. Tällaisilla asioilla on tuskin tytöille ja äidille sinänsä yhtään mitään merkitystä, mutta tulihapan nyt sekin sanottua.
 
Peppi-energia ei ollut ehkä aivan kohdallaan ja vaikuttikin vähän siltä, että tytöt olivat lähdössä hakemaan rutiinivoittoa. Ymmärrettävää toki. ”Sentraalitytöt” eivät olleet oikein alkupeleissä vakuuttaneet ja mm. Alvik oli myös jo ottanut porukasta melko selvän voiton. Paikalle oli saatu varmuuden vuoksi Raholan tueksi jopa kaksi liehuvaa lippua, Suomen sinivalkoinen ja Raholan upea banderolli. Saarisen perhe saapui myös taas paikalle lisäämään kannustusvoimaa.
 
Peli oli hiukan myöhässä ja edeltävä matsi meni Hongalle aika selvästi, juuri kuten oli etukäteen suunniteltukin, tulevia karsintapelejä ajatellen. Nyt vain tästä voitto ja alkulohkon A ykkössija olisi varma. Vesa oli kaivanut matsiin pikkuisen jotain uutta ja samaan aikaan vanhaakin ajatusta, myös tulevaakin ajatellen.
 
Alku olikin ihan hyvän tuntuista. 40 sekuntia pelattu ja Centralilla 3 virhettä. Kaksi minuuttia pelattu ja numerot meille 0 – 8. Sitten tilanne alkoi tasaantua ja ote hieman löystyä. Epätarkkuutta syötöissä ja viimeistelyissä molemmin puolin mutta Rahola pystyi kuitenkin hyvällä tutulla tavaramerkillään , vastustajan korintekoaikeiden aktiivisellä estämisellä, pitämään melko pehmeät ruåtsalaiset etäällä. Loppuun sitten vielä Jannan ja Lullan kikkailut ja erän loppunumeroiksi näin 9 -20.
 
Toinen erä, taas pirteämpää tekemistä, varsinkin alussa. Pallo olisi voitu huoltaa taas pikkuisen tarkemmin ja peliote muutenkin vähän vaihteli. Ajoittain kuitenkin ihan mukavia yksilösuoritteita sekä jouhevaa peruspeliä - puoliajalle mentiin numeroissa 17 – 36. Lopputulos alkoi hahmottua, mikä oli totta kai ihan odotettua ja suotavaakin. Samalla kuitenkin hurmiofiilis hieman laski ja finskit alkoivat pikkuhiljaa enemmänkin odotella vain pelin loppua. Naapureilla riitti kyllä kannustusta ja pakkohan siihen oli sitten myös ajoittain vastatakin.
 
Kolmannen erän alkuun Anette nosteli muutamia mukavia lay-uppeja ja eroa alettiin taas kasvattaa. Centralkin väläytteli taitojaan silloin tällöin. Pelille luonteenomaisesti pilli se vaan soi ja soi ja soi edelleen aika herkästi ja molemmille joukkueille tuli kutakuinkin selväksi mikä on nyt oikea tapa pelata korista Björkestassa. Viimeiseen mentäessä, numerot 28 – 55.
 
Central oli päättänyt pelata loppuun asti ja saikin vielä hyvän hivutusvaiheen, varsinkin kun RaPylle tuli hieman passiivisempi ja huolimattomampi kohta pelistä. Viisi minuuttia jäljellä ja tilanne 34 – 57. Loppu sitten lasketeltiin menemään ja Rahola hoiteli homman hallitusti, viimeistellen taululle loppunumerot 41-62.
 
Kokonaisuutena voidaan ehkä sanoa, että peli ei ollut ihan se RaPyn tyttöjen paras. Se on totta kai vielä tulossa. ”Rutiinivoiton” ottaminen ei ole koskaan ihan vaivatonta, jos sellaisia nyt Scania Cupissa edes oikeasti onkaan. Jos taas katsotaan oikein isoa kuvaa ja ollaan realistisia niin paljon paremmin eivät kisat olisi tähän asti voineet mennä. Kaikissa kolmessa alkusarjan pelissä lähes murskavoitot, kuusi pinnaa, hieno jatkopaikka, koriero plussalla vaikka kuinka paljon, upea tulevaisuus edessä…
 
Nyt nollataan tilanne ja vietetään ”korisvapaa” puolivuorokautta, ainakin se. Seuraavasta vastuksesta ei ole ihan varmaa tietoa mutta sillä ei oikeastaan ole paljon merkitystäkään. Pelien jälkeen Vesa kävi kuitenkin Brunnsängissä hieman ”kurkkimassa” Amagerin meininkiä Täby:tä vastaan... nyt on sekin sitten nähty ja analysoitu.
 
Aikuiset jatkavat varmasti taas edelleen Greenpeacen linjoilla... hyvää yötä Suomi ja Tampere
 

Quarterfinal RaPy - KaPo (78 - 31) by Vesa M.

Quarterpound-finaalit alkamassa Björkestassa 19.10. Vastaan asettuu vanha tuttu KaPo, joka selvitti tiensä jatkoon aamun Qualification- roundilta voittamalla melko selvästi Hagan. RaPy oli taas selvittänyt tiensä myös upeasti päivän aikana jatkoon mm. SKHLM:n ostosparatiisin (tästä tulossa vielä tarkempi selostus) ja Honka -94 poikien ottelun kautta.
 
Nyt pitäisi olla edessä ensimmäinen kovempi peli sillä KaPo on aina vaarallinen ja yllätysvalmis joukkue. Jatkopaikka neljän sakkiin ja kohti Täljeä kiinnostaa varmasti molempia. Seuraava vastus taitaa olla vielä itse veikeä Amager (DK), josta molemmilla joukkueilla on kokemusta viime vuodeltakin. Ennakkosuosikkeja kaiketi nyt ollaan mutta tässä vaiheessa pitää jo asioiden napsahdella kohdalleen tosi hyvin. Veikkaus on, että varmasti näin käykin.
 
Ennen omaa matsia seurattiin ja kannustettiin Honkaa jatkoon. Vastustaja Täby (SWE) vei kuitenkin voiton hieman alavireisestä Hongasta ja jatkoi kohti välieriä – siellä taitaa sitten tulla vastaan itse Wartti.
 
Tätä se mun päiväuneni ties. Mistäköhän sitä nyt sitten aloittais pelin selostamisen. Sanotaan vaikka näin: Raholan pelaajista illan pelissä olivat liekeissä seuraavat: Lulla, Janna, Kakku, Tysse, Välly, Esko, Anette, Maiju ja Elvi. Vesa, Anne ja Maarit olivat kyllä ohjanneet ja ladanneet tytöt sellaiseen vauhtiin, että koko matsin ajan he saivat keskittyä lähinnä kehumiseen, ihasteluun ja nauttimiseen. Katsomossa saatiin myös vauhti päälle ja meininki oli aivan eri luokkaa kuin aiemmin. Tulosveikkaus pyöri myös RaPyn katsomon puolella. Mainittakoon, että MariS ennusti Raholan voitoksi 42 pinnaa – ohhoh, just joo hei.
 
Ensimmäisen erään heti mahtava alku, Anette vauhdissa, Kaisa passaa ja korinteko alkoi heti maistua. Sitten tuli Maijun vuoro nostella muutamat maukkaat pinnat korin alta. Jos saisi käyttää samaa fraasia kuin Alvik-pelin selostuksessa, niin sanoisin, että Kapo jäi jyrän alle heti alkuun. Tysse pisti kolkkia sisään ja riehui muutenkin koko ajan KaPon puolustuksen kiusana. Raholan oma puolustus oli taas aivan liikaa Kapolle, tilaa ei löytynyt ja ratkaisut eivät olleet todellakaan kovin helppoja. Koreja tehtiin tosiaan paljon ja tauolle mentiin numeroissa 24 – 9.
 
Toinen erä samaan malliin. Välly hoiteli levareita ja omia spesiaalejaan eli lentäviä torjuntoja ja riistoja. Tuli sinne muutama mukava lay-uppi ja kolkkikin mukaan sekä painetta KaPon avainpelaajille. Homman nimi olikin koko Raholan joukkueella: nopeat pelinkäännöt ja korille, korille ja korille. KaPolla ei ollut tähän touhuun paljon sanottavaa ja puolustus aukesi usein aika helposti. Lulla hoiteli omaa tonttiaan mallikkaasti ja piti vastustajaa koko ajan varuillaan sekä hyökkäyksessä että puolustuksessa. Heitot lähtivät nopeasti ja tarkasti. Eskolla oli sama vanha hurja tsemppi ja loppuun asti pelaaminen nyt noussut vielä astetta kovemmaksi. Periksi ei annetta ja tilanteet viedään loppuun asti. Tuloksena hyvää puolustusta, pelin rakentamista, levareita ja riistoja. Maijukin taisteli pallosta koko ajan aikasten mallikkaasti. Janna oli ollut koko matsin kaikilla osa-alueilla taas aivan erinomaisessa vauhdissa ja päätti toisen erän omaan erikoisuuteensa eli viime sekunnin puolikentän kolmosyritykseen — eturautaan tällä kertaa. Numerot Raholalle 35 – 13.
 
Kolmas erä ja peli oli jo ratkennut. KaPolla edelleen vaan vaikeuksia Rapyn puolustusta vastaan. Kolmannen erän tapahtumia voisi tässä kuvailla mielellään lisääkin mutta säästellään vähän ainakin superlatiiveja. Todetaan vain, että KaPo haki erilaisia puolustusideoita omaan peliinsä mutta RaPy mursi tilanteet upeilla shakkisyötöillään ja sitten vaan palloa sisään. Se käy kun osaa. Loppuun vielä Kakun veivit ja tilanne 54 – 24.
 
Neljäs erä. Ottelulle kuvaavaa, ensin Jannalta ketterä riisto puolikentässä ja pallo sisään. Kaisa heti perään, sama kuvio. Anette jatkoi hyvää korinaluspeliään ja Tysse pisti muutaman aika näyttävän ajon. Koko joukkueen upea peli-ilo ja yritys jatkui loppuu asti ja tulokseksi merkittiin aikakirjoihin RaPy 78 KaPo 31. Kapolle totta kai tunnustus hyvästä yrittämisestä mutta tällaisena iltana tuskin mikään olisi riittänyt Raholaa vastaan. Huomenna samaan malliin vaan Amageria vastaan, jota KaPo olikin pitänyt omassa alkusarjan pelissään paljon tiukemmilla… hmmmmm…
 
Loppuun vielä huomautus siitä, että sunnuntain semifinaalien ja finaalin aikatauluja alettiin säätää turnausjohdon puolelta n. klo 22.00 Suunnitelmat uusiksi ja palaveerausta lisää RaPyn leirissä. Nyt näyttää siltä, että Amageria vastaan pelataan 09.40 ja mahdollinen finaali on Täljessä 14.15. Siitä sitten lisää huomenissa.
 

EXTRA-OSIO (by Minna A)

Malliesimerkki hyvästä otteluun valmistautumisesta ja sen lopputuloksesta
 
Chillailua ja shoppailua
 
Elämä on täynnä vaikeita valintoja ja tämän asian äärelle tytötkin joutuivat aurinkoisena aamuna: mennäkö shoppailemaan vai Hongan-94 poikien peliä katsomaan.
 
Ymmärtäen hyvin tyttöjen tuskan tämän valinnan edessä (ollaanhan sitä itsekin oltu joskus nuoria ja nättejä) me äidit haimme kaikkia tyydyttävän ratkaisun. Koska TiHaa ja VesaM olivat intoa piukassa lupautuneet shoppailukierroksen makutuomareiksi, kertomaan kelle sopii jadenvihreä silmien väriin ja mikä malli on in/out, hyödynsimme heidän kyytejään niin, että pystyimme tarjoamaan tytöille kaksi vaihtoehtoa:
 
1. Nopea shoppailukierros ja sitten katsomaan poikien peliä.
2. Himoshoppaajille 3 tunnin sessio shoppailutaivaassa (lausutaan ”helvetissä”, reportterin huom.)
 
Kolkko parkkihalli, jonka läpi suuntasimme kohti 200 putiikin keidasta, ei tyttöjä vielä vakuuttanut paikan tasosta. Kun eteemme aukesi rättikauppoja silmänkantamattomiin , kuului helpottunut huokaisu: ”Ooh, tää on täydellistä !”
Energiaa kului varmasti yhden koripallopelin verran, kun tytöt hikoilivat sovituskopeissa farkkulegginsien, minishortsien, toppien ja t-paitojen kanssa. Vällyn kenkien ostoa voidaan sanoa jonkun sortin taiteenlajiksi, jossa äidin ja tyttären välillä käytiin tiukkaa dialogia, tuloksettomasti.Koska tytöt eivät tarvinneet tällä kertaa miespuolisten värianalyytikkojemme apua, halusi VesaM kuitenkin päästää feminiinisen puolensa valloilleen käymällä pikaisesti manikyyrissä (aulassa ollut ilmais-esittely, VM tarkentaa). Tämän jälkeen hän esitteli persikan pehmeitä käsiään ja kiiltävää kynttään meille muille (järkyttävää liioittelua, VM tarkentaa).
Visa vinkui iloisesti ja kruunuja paloi tasaiseen tahtiin. RaPy-96 tytöt suosittelevat lämpimästi Kungenskurvassa sijaitsevaa SKHLM-ostoskeskusta ja etenkin siellä olevaa liikettä nimeltään NEW YORKER !
 

Semifinal RaPy - Amager (58 - 48) by Vesa M.

Finaalipäivä, ilmassa juhlan tuntua. Juhlinta aloitettiin jo ennen peliä hotellin edessä. Vesalle laulettiin, mies hatutettiin ja paidatettiin (aiheena siis Herra 47) koko ryhmän toimesta. Näin ollen päävalmentajasta tuli todella miehinen miesten mies (näin tasa-arvon aikana pitäisi kai sanoa, että hänestä tuli henkilöllinen henkilöiden henkilö, mutta ei nyt sanota) Selvästi liikuttuneen oloinen Vesa kiitti ja komensi joukot autoihin ja matkalle viimeisen kerran kohti Björkestaa.
 
Perille tultaessa RaPyn joukkueen keskuudessa herätti keskustelua mm. se että Amager oli eilen voittanut Centralia vain pisteellä – voisikohan siitä päätellä jotain. Edessä oli todella tärkeä mutta myös mielenkiintoinen peli, noin niin kuin tasomittausmielessä. Missäköhän Kööpenhaminalaisten puolella tällä hetkellä mennään suhteessa Raholaan. Tasaista on ollut tähän asti jo parina vuonna. Amager johtaa keskinäisiä kohtaamisia voitoin 2-1.
 
Nyt lienee syytä ottaa tähän väliin myös ihan oikeaa koripalloasiaa. Toimittajamme tavoitti ennen välieräottelua kentän laidalta kiireisen mutta levollisen oloisen valmennus-/huoltokolmikkomme, pikahaastattelun merkeissä.
 
Maarit: Joukkueessa kaikki ehjinä ja kunnossa. Huolto-ongelmia ei ole. Hieman silti jännittää, mutta älä kirjoita sitä mihinkään....
Anne: Omalla tasolla mennään selvästi jatkoon. Olen täysin luottavainen tyttöjen suhteen.
Vesa: Korostan joukkuepuolustuksen merkitystä. Puolustetaan Amagerin leikkauspeli oikein, ei juosta pallottoman perässä. Aina nopeisiin, muutenkin pidetään vauhtia. "händäreitä" voidaan nähdä ja ykköspeli pidetään varastossa.
 
RaPyn näissä kisoissa yhdeksi tavaramerkiksi tullut tyrmäysalku- taktiikka toimi taas, jopa paljon paremmin kuin osattiin edes odottaa. Levypallopeli oli molemmissa päissä lähes sataprosenttista Raholan hallintaa ja sepä näkyi kyllä sitten numeroissakin. Nopeat hyökkäykset purivat ja kun taustalla toimi vielä RaPya tukeva rytmiryhmä (=äidit ja hiekkapullohelistimet) niin summerin soidessa Rahola johti 22-7. Skraekkelig, sano Tanskalainen.
 
Ei Amager nyt ihan näin vain ollut vietävissä. Joukkueen hieman tasapaksun ja kaavamaisen oloinen pelitapa oli myös omalla tavallaan tehokaskin ja kun se sai mukaan vielä muutamia yksilösuoritteita niin peli alkoi tasaantua. Puolustusmuotoa muutettiin mutta se ei sinänsä RaPya juurikaan ahdistanut. Suurin huolen aihe liittyi levareihin, joissa Amager alkoi päästä niskan päälle selvästi. Osittain myös pelin oman luonnollisen dynamiikan kautta puoliajalle mentiin sitten numeroissa 35 -21.
 
Kolmas erä menossa ja Tanskalaisten päästä katsomoa alkaa kuulua yhä kovenevaa laulua ja älämölöä. Raholan tunnetila alkoi nousta liikaa ja perusasiatkin hukkuivat silloin tällöin. Tanskalaiset saivat muutamia mahdollisuuksia lähes tarjottimella. Takaa-ajo kiihtyi ja viimeiseen erään lähdettiin Raholan johdossa 48 -37. Ero kutistui pikkuhiljaa, erä erältä, ensin 15 siten 14 ja sitten 11. Tämä ei tietenkään ollut itsessään huolestuttavaa vaan enemmänkin RaPyn ote ja pelillinen ilme ottelun viime vaiheissa. Miten noustaan taas ja pidetään johto loppuun asti. Menevätkö valmentajien ohjeet perille.
 
Pelastavat askeleet. Niitä vihellettiin Amagerille erittäin paljon ja sillä saatiin pidettyä innokkaat vastustajat edes jotenkin kurissa. Levypalloissa saatiin hieman lisää ryhtiä ja erityisesti Maiju toi joukkueelle uskoa ja energiaa – kyllä ne sieltä saa, kun vaan ottaa. Yleisön suuntaan näytti kuitenkin edelleen siltä kuin kentällä olisi esitetty hidastettua elokuvaa. Filmi alkoi pikkuhiljaa loppua ja kun aikaa oli jäljellä 1.34 niin Amager otti aika helpon riiston Raholan alueella ja pisti pallon koriin. Tilanne 50 – 45. Tässä vaiheessa Kaisa otti käyttöön jo vuodelta 2009 tutun ”tanskalaisten kauhun” semi-sky-hookin. Heitot sisään melko nopeassa tahdissa ensin vasurilta ja sitten oikealta. Päälle vielä pari vaparia, molemmat sisään ja homma alkoi olla taputeltu. Tanskalaisten usko lopahti.
 
Loppunumerot 58 – 48. Amager oli päästetty turhan lähelle sillä objektiivisesti ja samaan aikaan tamperelaisittain katsottuna Rahola oli kyllä paljon parempi joukkue. Tämän ottelun pohjalta voidaan selvästi sanoa, että RaPy on kehittynyt paremmin kuin Amager viimeisen vuoden aikana. Tähän asti tanskalaisia on pidetty ainoana pohjoismaisena tämän ikäluokan joukkueena, joka pystyy tosissaan kamppailemaan Wartin ja RaPyn kanssa. Nyt ei siitäkään olla enää ihan varmoja. Joukkueen tie kohti Scanian mestaruutta tyssäsi näin kolmannen kerran suomalaisiin. Hyvä ja miellyttävä joukkue silti, ottivat sitten iltapäivällä mukavan kyyneltenkuivauspronssin.
 
Rahola jatkaa finaaliin.
 

Final RaPy - Wartti (42 - 69) by Vesa M.

Finally the Final. Nyt taitaa tulla se eka ”kunnon” peli tai siis tulee ihan varmasti. Ilman mitään sen kummempaa hämäläisille tyypillistä ylvästelyä tai vastustajien aliarviointia niin voidaan sanoa, että RaPy on tähän asti päässyt eteenpäin suhteellisen helpolla. Samalla tavalla on tosin myös Warttikin rynninyt läpi alkusarjojen ja välierien.
 
RaPyllä ja Wartilla on jo pitkä yhteinen kilpailullinen taival ja eräänlainen viha-rakkaus-suhdekin. Scaniassa kohdattiin viime vuonna ja silloin Rahola voitti semifinaalin jatkoajan, pisteellä. Talvella Orimattilassa taas Wartti otti ohjat käsiinsä ja näytti alkusarjassa Tamperelaisille pallokaapin paikan. Nyt sitten kohdataan ensimmäistä kertaa Scanian finaalissa, kun Amager on ohjattu pronssipeliin. Kuten on aiemminkin tullut todettua, niin vastakkain ovat ehkä tällä hetkellä valtakunnan kaksi parasta 1996-ikäluokan tyttöjoukkuetta. Kohta katsotaan, kuka on pohjoismaiden paras. Tulossa kokonaan sinivalkoinen loppuottelu !
 
Päivän edeltävässä tyttöjen finaalissa, Wartti 1995 otti kultaa aika suvereenisti. Tulevan B-tyttö-ikäluokan tuplamestaruus on siis seuralla vahvasti hakusessa. RaPy on jo tavallaan kyllä saavuttanut kilpailulliset tavoitteensa - kumpi olisi nyt nälkäisempi kullan ja pokaalin suhteen? Onko Raholan tytöillä jäljellä vielä energiaa, jota varmasti kului paljon ennen kaikkea tunnetilan puolella aamun semeissä Amageria vastaan?
 
Wartti oli pyytänyt finaalin aikaistamista omien matka-aikataulujensa takia. Tämä johti siihen, että Helsinkiläisillä alkoi semifinaali klo 11.00 ja sitten itse finaali klo 14.15. Joukkue tuli Raholaa vastaan siis melkein samoilta lämpimiltä. Aikamoinen suoritus sekin, hatunnoston arvoinen, varsinkin kun katsoo pelin lopputuloksen.
 
Ottelu alkoi melko tasaisesti, Wartin lievässä johdossa silti. Tätä alun johtoasemaa ei joukkue enää antanut pois ja hivutti eroa pikkuhiljaa suuremmaksi. Rahola pelasi paljon myös todella hyvää, finaalin arvoista peliä ja mm. kolmannen erän loppuun saatiin meille raivokkaan takaa-ajon vaihe, 8 - 0. Wartti oli silti kokonaisuutena ehkä latautuneempi ja kurinalaisempi; joukkueena tehokas, ennen kaikkea hyvällä heittoprosentilla varustettu leveä ryhmä.
 
Rahola ei saanut aina oikein poljettua peliään kunnolla käyntiin, syötöt lähtivät joskus seisovalta seisovalle, nopeisiin ei päästy riittävästi, heittoprosentti vaihteli ja yksilösuoritteilla mentiin ajoittain jopa hieman liikaakin. Tähän asti niillä oli paikattu paljon mutta se ei enää oikein tahtonut aina toimia Wartin aggressiivista puolustusta vastaan.
 
Kovin suurta jännäriä ei nyt siis saatu (verrattuna 2009 finaaliin) mutta vauhdikasta, viihdyttävää ja taitavaa tyttökorista totta kai. Puitteet olivat taas hienot ja Täljessä saatiin kunnon jyminää aikaan. Paikalle olivat saapuneet kannustajiksi RaPyn 1997 tytöt, jotka olivat pelanneet upeat kisat Norrköpingissä. Melko täydessä katsomossa istui myös iso joukko RaPyn 1995 tyttöjen Scania-ryhmää.
 
Ottelun loppupuolella ero oli kasvanut jo melko suureksi ja sitten pelattiin ehkä enemmänkin kunniasta. Voittajasta ei ollut enää epäselvyyttä. Kyllä Raholan tytöt varmasti yrittivät parastaan, kuten aina ja halusivat voittoa mutta Warttilaiset taisivat olla valmiimpia tällä kertaa. Korostan, siis tällä kertaa. Eroa tuli lopuksi yhteensä 27 pistettä. "Todellinen" tasoero ei ole ehkä aivan noin suuri mutta selkeästi on tunnustettava, että Wartti oli parempi ja ansaitsi voittonsa. Onnittelut heille.
 
RaPyn T96-joukkueella on kerättynä koko Scania Cupin mitalisarja: 2008 pronssi, 2009 kulta ja nyt 2010 hopea. Tytöt voivat olla enemmän kuin tyytyväisiä omaan kisasuoritukseensa tänäkin vuonna. Yksi joukkue oli sarjataulukossa meidän edellämme mutta 12 kovaa joukkuetta takana, puhumattakaan niistä, jotka eivät nyt olleet mukana koko kisoissa. Paljon siis positiivista sanottavaa itse otteluista, saldona viisi voittoa ja yksi tappio. Myös koko kisamatka oli kaikin puolin taas menestys. Aina pakollinen yksi kisamatka-kuprukin jäi nyt kokematta. Koripallon ohella myös maapallon ekologisesta tilasta kannettiin vakavaa huolta, vähintäänkin kohtuullisesti. Näin myös aikuiset voivat pitää yhdessä hauskaa vastuullisesti.
 
Veera Välimaa otti nyt jo kolmannen All-Stars-nimityksen, 11.3 pistekeskiarvolla, hienoa Välly! Muutenkin Raholan tytöt kunnostautuivat hyvin myös pistetilastoissa. Veera ”Tysse” Tyysteri oli 7. keskiarvolla 12.3 ja nimettiin myös finaalin MVP:ksi. Kaisa ”Kakku” Mikkola oli 11. keskiarvolla 11.0. Anette ”Bansku” Kangas oli myös korkealla eli 13. keskiarvolla 10.8, yhteensä n. 150 pelaajan tilastoinnissa. Tasaisen tehokas nelikko tämä.
 
Runsas pisteiden tekeminen on osaltaan tärkeää mutta onnistuneet kisat voi pelata muutenkin. Janna ”Janna” Kähärä osoitti taas esimerkillistä ykköspaikan pelaamista molemmissa päissä ja kapteenin asennetta. Ella ”Lulla” Saarinen oli varma ja luotettava koko turnauksen ajan ja pystyi pitämään oman pelinsä kasassa silloinkin, kun muut alkoivat hieman ihmetellä. Lulla nosteli myös kahdessa viimeisessä alkusarjan pelissä yhteensä parisenkymmentä pinnaakin.
 
Scanian ensikertalainen Ella ”Esko” Eskelinen löysi heti kisarytmin ja hoiti oman hommansa upeasti näyttämällä muillekin miten taistellaan aina tilanteet loppuun asti. Toinen kisanoviisi Maiju ”Maiju” Haapala taas väläytteli monessa ottelussa omia vahvuuksiaan ja hänet palkittiinkin finaalissa. Hienot kisat molemmilta. Elvi ”Elvis” Ahonen tuki hyvin joukkuetta omalla panoksellaan ja sai myös kunnian tehdä 2010 Scania Cupin finaalin viimeisen korin. Jääkö kyseinen kakkonen historiaan RaPy -96 tyttöjen kaikkien aikojen viimeisenä pussituksena Tälje-hallissa? Nyt vaikuttaa siltä, että varmasti jää mutta jotenkin tulee vaan itselle silti sellainen outo Bon Jovi- tunne… tässä 100% varmuuden tilassa ollaan oltu aina ennenkin huhtikuussa…
 
Paluumatkalla sitten kolisivat jäät taas laivan ja hieman myös lasienkin kylkiin. Käytiin läpi turnausta ja mietittiin porukalla joukkueen tulevaisuuttakin. Tytöille oli luvattu Amorellalle ns. vapaa-ilta ja sen he käyttivätkin kyllä ansaitusti hyväkseen. Tesomalle saavuttiin aikataulun mukaan vastaanottamaan Tampereen kaupungin pormestarin järjestämät kotiintulo-seremoniat (no ei nyt sentään, omaisia vaan tällä kertaa).
 
Lopuksi kiitellään ja kehutaan valmennuskolmikon ja itse joukkueen ohella myös muu turnausryhmä (kuljetukset, kuvaukset, shoppailu, metsäkävely, kisaraportointi, huolenpito, ravitsemus, tyttöjen kannustaminen ja yleinen fiilistely): Timo Haapala, Satu Eskelinen, Minna Ahonen, Minna Kähärä, Pirjo Mikkola ja koko Saarisen perhe. Mari Tyysterille taas aplodit kisamatkan onnistuneista taustajärjestelyistä.
 
Ensikertalainen kisamaskotti, Kähärän Tino, hoiti hommansa myös reippaalla tsempillä ja hyvällä asenteella. Kun mukaan saatiin vielä kisamaskottiveteraani vuodelta 2009, Saarisen Olli, oli Scania Cupissa tämäkin asia Raholan kohdalla paketissa. Hiki lensi ja Björkestan hallin patjat saivat kyytiä, kun maskottitiimi pisti parastaan koko ryhmän yleisen linjan mukaisesti.
 
Kiitos kaikille, tästä jatketaan kohti uusia seikkailuja.....