Raholan Pyrkivän naisten joukkueen kausi eteni tavoitteiden mukaisesti ja nousu II-divisioonaan varmistui Salossa 14.4.2007 pelatussa karsintaottelussa, jossa olivat vastakkain A-lohkon voittaja (Salon Vilpas) ja B-lohkon kakkonen (Rahola).

Sarjassa tuli jokaiselle joukkueelle 21 peliä. Raholan saldo näistä oli 17 voittoa 4 tappiota.  FoKoPo voitti kaikki kolme keskinäistä ottelua ja BC Nokia onnistui voittamaan yhden. Häviöt FoKoPo:lle eivät olleet "häpeäksi", olihan se sarjan ykkössuosikki. Joukkue oli sama, jolla se oli syksyllä tavoittelemassa paikkaa A-tyttöjen SM-sarjaan, jota paikkaa se ei jostakin kumman syystä onnistunut saamaan. Jälki-ilmoittautuneena sille sitten järjestyi pelipaikka alueen III-divisioonasta. Myös Nokian joukkueen runko muodostui A-tyttöjen SM-sarjaa pelaavista tytöistä.

Raholalta siis hyvä saavutus sarjassa, jossa muut kärkijoukkueet harjoittelevat 4-5 kertaa viikossa. Rahola harjoitteli koko kauden aikana kolme kertaa ja nämä kaikki kerrat sijoittuvat jaksolle sarjan loppumisen jälkeen ennen karsintapeliä. Sinällään tämä harjoittelemattomuus ei ole kehumisenarvoinen asia, mutta se kertoo joukkueen taito- ja tahtotasosta.  

Joukkueen vahvuus ei ollut kuviopelaamisessa. Harjoittelematon ryhmä, jossa kauden aikana pelasi 21 eri pelaajaa, ei niitä voinutkaan osata toteuttaa. Joukkueen valtti oli kokeneempien pelaajien muodostama avausviisikko, joka täydentyi eri peleissä eri pelaajilla, jotka täyttivät paikkansa loistavasti. 

Joukkueen kokoaminen erityisesti vieraspeleihin (Forssa, Pori, Noormarkku) oli työlästä. Pelejä on jouduttu pelaamaan pienellä ryhmällä. Esimerkistä käy 7.1.2007 pelattu peli NoKoa vastaan. Pelaajia oli matkassa viisi. Voitto tuli 20 pisteen erolla. Kuuleman mukaan suunniteltu pelitaktiikka oli pettänyt tuossa pelissä (ainakin) siltä osin, ettei joukkue ollut muistanut ottaa yhtään aikalisää, vaikka ennen peliä oli sovittu, että kaikki käytettävissä olevat aikalisät otetaan. Muunlaista osaamista osoitti tässä pelissä se, että Rahola pelasi pelin loppuun viidellä pelaajalla, vaikka neljällä heistä oli neljä virhettä pelin päättyessä.   

Nousu II-divisioonaan oli joukkueen toiminnalle elintärkeä. Nykyisestä joukkueesta jatkanee kakkosdivarissa 5-6 pelaajaa. Näin ollen joukkueeseen pitää saada uusia pelaajia 6-7. Seuran sisältä tarvittavaa määrää pelaajia ei saatane, joten tarvitsemme seuran ulkopuolelta tulevia pelaajia. Erityisesti toivomme entisten Raholalaisten palaavan vahvuuteen.   

Naisten "ykkösjoukkueen" nousun myötä tulee seurassa harkittavaksi uuden naistenjoukkueen perustaminen. Joukkue aloittaisi ensi kaudella III-divisioonassa ja se toimisi sekä vähemmän harjoitteluun panostavien aikuisten "höntsyporukkana" että vakavammin pelaamiseen suhtautuvien nuorten koulutuspaikkana ylempien sarjojen peleihin. Toivetila olisi se, että Raholalla olisi ensi kaudella kaksi joukkuetta III-divisioonassa. Toinen ns. "kehitysjoukkue" tavoittelisi nousua II-divisioonaan ja toinen jatkaisi tulevaisuudessakin III-divisioonassa. Tähän tietysti liittyy se, että edustusjoukkue pelaa tavoitteidensa mukaisesti pian I-divisioonassa. Näin kaikille pelaajillemme löytyisi "oikean tasoinen" joukkue myös aikuisten sarjasta.

Naisten joukkueelle on muodostettu taustaryhmä, joka ottaa vastuulleen naistenjoukkueen asioiden hoitamisen muun muassa taloudesta huolehtimisen. Taustaryhmä kokoontui ensimmäisen kerran 25.4.2007

Joukkueessa pelasivat kaudella 2006-07

Johanna Kuosa (17 ottelua), Anu Leppiniemi (16), Elvira Numminen (16), Tiia Peltoniemi (16), Jaana Oksanen (14), Hanna Leppäniemi (10), Salla Ahoranta (8), Krista Mutila (7), Juulia Puro (7), Barbara Seppä (7), Emmi Repo (5), Mari Harjunkoski (4), Miina Jokipolvi (3), Loredana Moimas (3), Sanna-Mari Ollgren (3), Satu Sutelainen (2), Liisa Tamminen (2), Emilia Asp (1), Iina Mäkinen (1), Anni Pohjola (1) ja Laura Siren (1 ottelu).

Kiitos mukana olleille pelaajille ja taustahenkilöille  

27.4.2007 Jari Pohjola